Tunnustuksia...

Ajattelin vihdoin kirjoittaa jonkin perustelun sille, mihin oikein katosin (Second Lifesta) ja miksi. Ainoana perusteluna on online-roolipeli World of Warcraft.

Itse en teinivuosien jälkeen ole ollut aktiivinen tietokonepelaaja, joten tuo WoW-addiktoituminen tuli melkein puskista. (Okei, roolipelejä oli kouluikäisenä tullut pelattua niin paperilla ja nopilla kuin koneellakin). Alunperin rekisteröidyin ilmaisen 10 päivän koeajan houkuttamana katsomaan mistä World of Warcraftissa oikein on kyse, kun SL:ssä olin kuullut joiltakin käyttäjiltä kommentteja, että heidän lapsensa olivat haukkuneet SL:n kömpelyyttä ja ulkonäköä - pitihän minun ajan tasalla ollakseni selvittää tuo asia itse. Rekisteröidyin siis ilmaiselle koajalle, latailin koneeseen tuon suunnattoman kokoisen softan (onkohan nykyinen asennus jotain 4 gigan luokkaa), ja kirjauduin sisään. Ensisessio taisi jatkua 14 tuntia, eli seuraavaan aamuun auringonnousuun asti, ja se olikin menoa siitä alkaen.


(Parin vuoden takainen machinimatesti, kuvattu eräällä druidihahmolla pantteriksi muuttuneena)

Isoja eroja WoWissa SL:n verrattuna on monia, yhtenä ensin havaittavista mm. paikkoihin sidotut taustamusiikit (okei, SL:ssä mahdollista tuokin, mutta käyttö aika lailla kirjavampaa). Oman hahmon muokkaamisessa rajoituksia on paljon enemmän kuin SL:ssä. Liikkuminen ja etenkin kameran säädöt ovat hyvin erilaisia. Myös hahmojen ilmaisuvoima eroaa. Liikkuminen ja elehtiminen on oikeasti paljon sulavampaa.

Ovelinta WoWissa lienee juuri sen monipuolisuus, se koukuttaa niin monilla eri tavoilla (epäilen, että tuossakin viilailussa on käyttäjien seuraamisen ja siltä pohjalta kehittämisen lisäksi ihan oikeita psykologeja/kognitiotieteilijöitä ollut apuna). Aluksi ihmetystä ja kiinnostusta riitti siinä, että oppi liikkumaan ja taistelemaan maailmassa, sitten kommunikoimaan muiden kanssa ja suorittamaan tehtäviä yhdessä. Voi opetella erilaisia ammatteja, ja vaikka valmistaa tavaraa muille pelaajille myytäväksi, mistä saa rahaa. Myös koneen pyörittämien hahmojen antamista tehtävistä suoriutumisesta palkitaan mm. rahalla (jolla voi ostaa tavaroita), sekä kasvaneella maineella/kokemuksella/lisätaidoilla/varusteilla jne. Samalla tuli tutustuttua ihmisiin eri puolilta, ja oltua vaikka apuvetäjänä killassa. Jos yhteen hahmoon tylsistyy, voi luoda uuden vaikka vastustajien puolelle ja sama kierre jatkuu ('puolia', joihin kuulua on kaksi, ja niissä eri rodut kuten ihminen, yöhaltija, kääpiö vs örkki, jne. lisäksi eri roduilla voi pelata erilaisia hahmoja, kuten velho, soturi, metsästäjä jne - eli eri yhdistelmiä riittää kokeiltavaksi. Lisäksi eri servereillä on eri säännöin toimivia maailmoita - joillain servereillä esimerkiksi puhutaan vain 'hahmossa' eli roolipelaten, toisilla taas voi vastaantuleva hahmo tulla kommentoimaan vaikkapa siitä mitä ko. pelaaja oli tv:stä juuri nähnyt).

Olenkin siis ollut niin taikova kääpiö, metsästävä örkki kuin voiman pimeää puolta käyttävä ihmispappi tai yöhaltiadruidi jne. Etenkin pidemmälle pelatessa on erikoistuttava johonkin tiettyyn kykyhaaraan, ja eri tehtäville löytyy omat, selkeät työnjakonsa, jotka pelaajien oletetaan tietävän. Samalla tason kasvaessa hahmon kykyjen määrä kasvaa, ja huipputasolla pelatessa mennään jo vähän välineurheilunkin puolelle, kun on määriteltävä koneen näppäimistön toiminta uusiksi ja asenneltava ylimääräisiä lisäosia helpottamaan tiedonsaatia ja toimimista (pelin käyttöliittymää voi tunata sadoilla vai tuhansilla ilmaisilla lisäpalikoilla). Tähän liittyen eräs SL:n ja WoWin välillä oleva iso ero oli se, että koko WoW on jatkuvassa muutoksessa; pelin käyttöliittymä, säännöt, toiminta ja muu kehittyy vähitellen, ja osa muutoksista on ollut niin perustavia että en olisi ikinä uskonut niiden menevän ilman marinaa läpi - mutta yllättävän helposti ovat menneet. SL:ssähän joskus avattaret 'polttivat omaisuuttaan' kun Linden Lab suunnitteli myyntitapahtumien verotusta. WoWissa varmaan pelaajat valittaisivat hetken foorumissa ja sitten meno jatkuisi normaalisti - muutos tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

Osasyynä tuohon omaan WoWiin hautautumiseen oli varmaan juuri otollinen elämänvaihe, jolloin oli mahdollista käyttää WoWiin ylenmäärin aikaa - eli minulla oli työelämä ja virtuaalielämä (eikä juuri muuta). Ja tuota jatkui sitten melko tarkkaan kaksi vuotta, ennenkuin tuntui siltä, että ehkä tämä nyt riittää. Olen tällä hetkellä siis toipuva wowittaja - "Hei, olen Sammy, ja olen entinen wowittaja". Ajattelin tätä blogipostausta varten tarkastaa muutamia tietoja, eli tässä vähän statistiikkaa tuon parin vuoden saldosta:

Yhteensä 41 erillistä hahmoa tasoilla 1-85, jakautuneena 14 eri serverille.
Näistä pelkästään 5 pelatuimmalla hamollani täyttyy statistiikan mukaan seuraava:
- pelissä vietettyä aikaa 1315 tuntia (vrt. normityöaika 150 tuntia kuukaudessa - eli lähes 9 kk verran 'työaikaa' kahdessa vuodessa WoWiin oikeiden töiden päälle tehtynä!)
- 1249 monen pelaajan taistelutehtävää (battlegroundia), jossa eri puolien pelaajat pelaavat jotain tehtävää toisiaan vastaan (ja tehtävissä yhdessä joukkuessa esim 10-40 pelaajaa!)
- näissä battlegroundeissa yli 30000 kaadettua vastapuolen pelaajaa (eli oikeaa pelaajaa, ei koneen hahmoa)
- 383 monen pelaajan luolastoa, joista valtaosa parantajana (luolissa 5-25 hengen pelaajaryhmä suorittaa valmiita tehtäviä koneen ohjaamia hahmoja vastaan). yksi luolasto voi kestää jopa tunteja.
- 554 vilkutusta (eli chatiin kirjoitettu '/wave', jolloin hahmo vilkuttaa muille paikallaolijoille - esim. kavereille uloslogatessa)
- ja vastaavia tilastotietoja riittäisi vaikka kuinka, webin kautta kun hahmojen nimillä pääsee niitä tarkastelemaan

Jännintä tässä ehkä on se, että vaikka tajuaa tuohon aikaa menneen (ehkä paljonkin enemmän kuin jollain mittapuulla olisi ollut järkevää), niin olen silti kummastuksekseni ihan tyytyväinen vielä näin jälkeenpäin tuosta mitä tuli tehtyä; tuntuu, että siitä myös sillä hetkellä sai paljon - oppi uusia mielenkiintoisia juttuja, ryhmädynamiikkaa, englanniksi nopeasti viestimistä, strategioita, tapasi mielenkiintoisia ihmisiä, ja koki asioita. Tuo ehkä siinä on hassuinta: jotkut aikoinaan viikonlopun pelisessiossa tapahtuneet asiat tuntuvat ihan oikeilta muistoilta, jotka olisivat kuin jostain 'entisestä elämästä' tai 'rinnakkaistodellisuudesta' - koska arkielämän keho ei niissä ollut paikalla, vaan erilainen virtuaalinen olemus - mutta ne tapahtumat, tunnelmat, mukana olleet 'kaverit', jopa eteen sattunut sumu tuntuvat 'oikeasti tapahtuneelle'. Noh, pahimmillaan varmaan jokin päässä luulikin sen olevan totta, ja normaalielämän ja töiden olevan sitä 'virtuaalimaailmaa' jonka kävi välillä hoitamassa pois alta päästäkseen takaisin tuonne. ... Niin, eli toisaalta olen ihan tyytyväinen, että se on nyt jo takanapäin :)